Käytiin tiimin ja oheisporukan kanssa leffassa. Kiinnosti nähdä tämä mediassakin esitelty suomalainen dokumenttifilmi Paimenet. Sinänsä oivallisesti tehty ja hyvin aidosti papin työtä kuvaava juttu: paljon puhetta, paljon mummokansaa ja paljon seremonioita, siinä seurakunnassa.



Jossain vaiheessa sisäpiiriyleisöämme alkoi haukotuttaa. Oli kovin harrasta. Kuvakulmat kirkon tornista ylhäältä kaupunkia katselevina myös kertoivat tahattomasti tarinaansa. Kadun elämääkin oli mukana, mutta oi, niin unenomaiseksi hidastettuna. Missä kaikki kiireiset helsinkiläiset, joiden mieleenkään ei kirkko juolahda?



Leffan jälkeen rantauduttiin Assan Olut- ja Viinibaariin, englantilaista kuivakkaa siideriä Lillanille ja Miulle, kirsikkaolutta Kriikunalle. Muut olivat liuenneet omaan suuntaansa. Kolme diakonissaa siinä ryhtyi Paimenet ruodittuaan suunnittelemaan vastaavaa dokumenttia Sisaret. Mietittiin kuvakulmia ja leikkauksia: aluksi kuva baaripöydän kulmalta, missä sisaret on siiderillä - suoraan vastaanotolle, jossa kysytään asiakkaalta kuittia edellisillan kaljoista – tiimikokouksesta saisi herkullisia otoksia – entäs työntekijä taapertamassa kävelykadun laitaa, jossa viisi kuusi ihmistä pysäyttää kertoakseen kuulumisiaan – tai se elämäntaiteilijoiden ryhmä, joka kokoontuu parantamaan maailmaa tietyn juomia myyvän liikkeen tuntumaan. Kylläpä saisi äksöniä, tuskin siinä ehtisi haukottelemaan katsojakaan.



Ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä ja kokemuksia kirkon työntekijöistä. Niitäkin on, joille koko porukka on herttisen yhdentekevä. Tosin kirkkoon kuulumatta ja itse tahtomatta joutuu kyllä joskus kohtaamaan ainakin papin, sen verran jokaisessa suvussa on kirkollisia toimituksia elämän käänteissä.



Kirkon työntekijä joutuu nahoissaan tuntemaan nämä käsitykset, kokemukset ja joutumiset. Uskon asiat luetaan ihmisen henkilökohtaisimpaan reviiriin, josta ei haluta puhua kenen kanssa tahansa. Omaa uskonkäsitystään voimallisesti tyrkyttävät ’uskoon tulleet’ lähimmäiset koetaan kiusallisina, heitä mieluusti väistellään. Sama saattaa olla virkansa puolesta uskon asioiden esillä pitäjän kohtalo.



Kaikki kirkon työntekijät eivät ole saarnavirassa porukan paimenina. Moni meistä kulkee tavallisissa vaatteissa tavallisten ihmisten joukossa. Jokaisella on oma tehtävänsä ja kutsumuksensa. Kunhan vain on siinä uskollinen ja aito.