Reipas alku eräälle päivälle: herään sängyssäni kello kolme epämiellyttävään tunteeseen, että jotain v’’n tärkeää on unohtumaisillaan. Eikun tihruamaan puoliunessa aanelosta keittiön muistitaululla. Just. Tänäpä nimenomaisena aamuna saapuu se myrkkykommando. Nääs taloyhtiön toisen siiven asukit ovat kauhistuen havainneet millimetrin mittaisen elävän olennon nurkissaan. Oi, riviasumisen ilmeistä ihanuutta.
”Kiinteiden kaappien ja komeroiden alaosat tyhjennetään. Tiskipöydän alakaappi ja siivouskomero on tyhjennettävä. Kaikki seinustat on raivattava vapaaksi huonekaluista...
(Jneblaablaablaa9kohdanpumaskaasokeritoukkientorjuntaa…)
Kahden tunnin varoaikana desinfioinnin jälkeen ei huoneistossa saa oleskella.”
Etsiydyn takaisin peittoihini, mutta ajatus laukkaa pinkeänä pitkin huoneistoa. Miten monta kiinteää komeroa meillä on? Mitä niiden alaosista löytyy? Mihin kaikki se roina pinotaan, kun ylimalkaan koko huoneiston seinustat on raivattava tyhjäksi (paitsi pianoa ja kirjahyllyjä, luojankiitos). Hyvästit sensiliän iltatyön jälkeiselle letkeälle aamuvapaalle.
Toinen meistä on jo lukenut lehtensä, nauttinut aamukahvinsa tykötarpeineen ja koluaa täyttä päätä vaatehuoneessa, kun herään toisen kerran. Hän on siis muistanut, muttei muistanut muistuttaa. grr. Loppujen lopuksi olin panikoinut turhaan, sillä kolmen reipashenkisen vartin kuluttua olemme yhteisvoimin onnistuneesti mullistaneet koko huoneiston normaali-ilmeen. (Miksi muuten myllääminen käy nopeammin kuin samojen kamojen palauttaminen paikoilleen, tietääkö joku?)
Nyt pitää enää päättää, asutaanko tällä ilmeellä vai palautetaanko alkuperäinen illalla. Nimittäin koko ruljanssi on pantava uusiksi neljän viikon päästä.
Sitä ei uskoisi miten väkeviä voimia voi olla millimetrin mittaisella oudokilla.