Alkukesästä aloitin mielenkiintoisen urakan: ajattelin kurkistaa jokaiseen Blogilista. fi:lle kirjautuneeseen blogiin. Siinä vaiheessa näitä blogeja kerrottiin olevan parituhatta. Tällä hetkellä lukumäärä on jo 3000:n pinnassa. En voi sanoa ymmärtäväni nettimaailmaa tai informaatioteknisiä juttuja kovinkaan syvästi, siksi se mitä tässä sanon on sanottu nimenomaan satunnaisen kurkistajan yksityisestä näkökulmasta.
Urakka tuntui aikamoiselta, vaikka kyseessä oli minimissään vain kurkistus etusivulle. En laskenut tunteja, mutta ajallisesti kuukausia siinä meni, pienissä pätkissä ja pitkin tauoin. Ajattelen nyt, että samanaikaisesti olisi pitänyt seurata myös uusien blogien listaa, että olisi saanut lähimain kattavan kuvan. Aloitin aakkosten loppupäästä ja tietysti ’selän taakse’ kerääntyi koko ajan uutta, joka jäi näkemättä.
Omituista ehkä on, etten ollut lainkaan kiinnostunut tutkimaan erillistä suosituimpien blogien listaa. Se on omalla omituisella tavallaan valikoitunut joukko. Top-listaa tutkimalla kenties voisi havainnoida blogimaailman kirjoittajien arvostuksia. Minua taas kiinnosti nimenomaan tavallisten blogikirjoittajien kirjavuus. Siellä muiden joukossa olivat ne ’topparitkin’. Siellä ne eivät niin paljon erotu muista, kuten erikseen koottuina.
Ketkä ja mitä
Blogeja näyttää olevan aihepiireiltään melkein joka lähtöön. Omina ryhminään erottuvat it-orientoituneet, musiikkisivustot, kuvasivustot, neuleblogit, kirjallis-kulttuuriset ja puhtaasti päiväkirjatyyppiset. Viimeksi mainittuja on eniten ja taso on erittäin kirjava.
Jos kirjoittajien ammatillista tai elämäntilanneryhmittelyä tutkisi tarkemmin, voisi todeta että eniten kirjoittavat yliopiston opiskelijat. Siitä seuraa, että suurin kestoparku blogiteksteissä on gradun tekoon liittyvä. Erityisesti opiskelijamaailmassa blogit näyttäisivät toimivan varaventtiilinä. Harvempi sellainen kirjoittaa, jolla kaikki sujuu loistavasti. Toinen havaittava iso ryhmä on it-alan ammattilaiset tai opiskelijat, joilla blogi liittyy ymmärrettävästi ammatillisiin ambitioihin.
Neuleblogien määrä jaksaa hämmästyttää ! Ne näyttävät muodostavan myös jonkinlaisen toisistaan kiinnostuneiden blogiperheen. (Tulee mieleen lapsuuteni ompeluseurat maalla.) Minun on vaikea ymmärtää miten tämäntyyppinen harrastus toimii kirjoitettuna. Johtuu ehkä siitä, että en ole käsityöihminen. Ehkä kuvana julkaistu ja silmukkariveittäin selostettu tekele innoittaa toista asianharrastajaa.
Haamuja yössä
Eniten oikeastaan hämmästyin sitä, miten paljon listalla pyörii poistettujen tai kauan sitten vaienneiden blogien nimiä. Arvioni on, että niitä saattaa olla jopa kolmannes. Mietin mikä on blogilistan ylläpitäjän osuus tässä ilmiössä. Päivitetäänkö listaa vai annetaanko haamublogien kellua kuolleina ikuisuuksiin blogimeressä ? Kysyin sähköpostissa tätä blogilistan pitäjiltä, mutta en saanut koskaan vastausta.
Monet tuntuvat kirjoittavan yöaikaan. Teksti on usein sen mukaista. Olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde vertailla tarkemminkin päiväkirjoittajien ja yökirjoittajien tekstejä. Yöllä maailma näyttää ja tuntuu erilaiselta. On helpompi poteroitua syntyihin syviin, ja nähdä sekä oma elämä että yleiset ilmiöt synkemmästä näkökulmasta. Yö luo jonkinlaisen illuusion salassa pysymisestä, tulee paljastaneeksi asioita ja puolia itsestä, joista ehkä päivätajuisesti vaikenisi.
Tyyleissä löytyy
Ihmeellistä on, miksi niin moni kokee tärkeäksi kertoa kaiken mitä mieleen juolahtaa. Blogisivuilla näkee juttua tyyliin: heräsin krapulassa, mietin mitä tänään tekisin, söin mitä sattui olemaan, soitin kaverille, menimme baariin ryyppäämään ja taas on kankkunen. Antaahan se kuvan siitä millaista jonkun elämä on, mutta jos tarkoitus on, että juttuja joku lukisikin, ihmettelen kauanko jaksaa kiinnostaa. Ehkä löpinän idea on kertoa edes itselle: olen olemassa, vaikka muuta ei nyt juuri tule mieleen.
Toista ääripäätä ovat tekstit, jotka vieraannuttavat lukijan omaan erinomaisuuteensa tukehtuvalla älyköinnillä. Vaikka tavallinen lukija kuinka koettaisi saada tolkkua, mitä oikein halutaan sanoa, ei vain aukene. Onhan toisen pään sisältö toiselle Ihmemaa, se on selvä, mutta toisaalta: jos halutaan, että joku jaksaa lukeakin tekstejä, ei voi ylimielisesti olla välittämättä siitä, miten tuo ajatuksensa ilmi. Itsetarkoitukselliselta vaikuttava koukerointi väsyttää lukijan nopeasti.
Blogin ulkoasu vaikuttaa. Satunnainen kurkistaja tekee päätelmänsä etusivusta. En mennyt monessakaan pitemmälle, koska vaikutelma blogin laadusta paljastui jo siitä, miten sivun layout oli toteutettu. Listalla on kymmenittäin visuaalisesti erittäin upeita blogien ’kansilehtiä’. Joissakin niistä sisältö on sitten kuitenkin melko vaatimaton. Mediataidetta, mutta tyhjää. Parhaissa taas ulkoasu kuvastaa kirjoittajan persoonallista maailmaa ja laadukasta kirjoitustyyliä löytyy.
Kirjoittajan käyttämä kieli on aika hyvä luettavuuden mittari. Asiatekstissä asiallinen, jutuissa ja tarinoissa vapaampi tyyli puree. Pitkään ei jaksa seurata kiinnostavankaan persoonan kirjoittelua, jos kieli tai tyyli alkaa tökkiä. Blogimaailmassa on paljon hyviä, jopa erinomaisia kirjoittajia. Eivätkä ne välttämättä pyöri toppilistan kärjessä.
Suosikkilistaani
Oikeastaan tämä luettelo voisi olla blogini sivupalkissa, jos siihen olisi sellainen paikka luotu. En ole kuitenkaan halunnut näkyvää listaa, sillä se elää kuitenkin koko ajan joiltakin osilta. Blogit, joita tällä hetkellä seuraan, ovat valikoituneet aika pitkälle laadukkaan tyylin mukaan, kirjoittajan persoonan vaikutusta unohtamatta. Ei kai se mikään ihme ole, että itseä kiinnostavaa tekstiä kirjoittavan persoonakin alkaa kiinnostaa. Joku kirjoittaa avoimemmin ajatuksistaan ja elämästään, toinen peitetymmin. On erittäin hyviä ja kiinnostavia blogeja, joiden kirjoittajalla on paljon annettavaa, vaikka hän ei jakaisi lukijalle henkilökohtaista elämäänsä juuri lainkaan.
Kirjallisia ja kulttuurisia juttuja kirjoittavista on kestosuosikkejani tyylikäs kirjoittaja Pagisija, joka jakaa myös kiinnostavasti kokemuksiaan; Ajatusviiva, joka esittelee sekä omia pitkälle työstettyjä tekstejään että lukemiansa; uudemmista tuttavuuksista Kirjavan tyyli miellyttää ja sanottava kiinnostaa. Jura Jukola on osoittautunut puhuttelevasti kuvaa ja runoa yhdistäväksi persoonallisuudeksi. Karrin tekstit ovat toisinaan niin ihanasti yli ymmärryksen käyviä sisäpiirijuttuja, mutta siksikö ovatkin niin kiehtovia, että aina sinne Muistikirjaan palaan. Illuusiaa olen jäänyt kaipaamaan. Olisi tosi mukava kuulla hänestä.
Päiväkirjoista, joiden kirjoittajan aistii aidoksi, rohkeaksi ja kiinnostavaksi persoonallisuudeksi, seuraan Syksyisen elämänkertomusta; kivasti kirjoitettuja ja antoisia ja monipuolisia Marleenan Kesät talvet -tarinoita; Naakkalinnan tapahtumia; Maalaiselämää ja Lilan viehkeitä juttuja.
Laadukkaita kuvablogeja on ilo seurata, kuten Niklas Sjöblomin Kuukauden kuvat, joka tarjoaa aivan loistavia otoksia entisen kotikaupunkini Helsingin merellisistä kasvoista; Henrik Lundin Fotodagbokenin upeat luontokuvat tai Aino-K. Pajarin Garborundin taiteelliset erikoiset.
Niin ja sitten erikoissuosikkini on ilman muuta Näkymä rannalta, joka on niin hurmaavan miehekäs, loistavalla kielellä kirjoitettu, höysteenä tyylikkäitä kuvia ja pienten ihmisten koskettavia sekä hauskoja elämänvälähdyksiä isän näkökulmasta.
’Toppareista’ käyn toki lukemassa Menopaussia - Mean verbaliikka on blogimaailmassa kyllä ihan omaa luokkaansa, vaikkakin toisinaan kompastuu omaan nokkeluuteensa, kuin kuka tahansa kuolevainen. Siellä tosin välillä tökkii se ympärillä surisevien kärpästen pilvi, joka juhlii kommenttilatikossa. Toisaalta juuri se lienee pitkälti Menopaussin ideakin, olla pulinaboksi, jossa moni viihtyy.
Blogimaailmaan mahtuu. En ole pyrkinyt vertailemaan yksittäisten blogien paremmuutta toisiinsa tai arvottamaan muuten kuin omasta näkökulmasta. Satunnaisen kurkistajan mielipide on todistusvoimaton ja vain mielipiteen arvoinen. Mielenkiintoisia blogeja on paljon, kaikkia ei voi jatkuvasti seurata. Kukin tehköön valintoja vapaasti mieltymystensä mukaan.
Iloista mieltä ja luovaa syksyä ihan kaikille bloggaajille sekä Kolmannen Huoneen lukijoille !