Suomaisemaan rakennetulla lavalla on kolme tuolia. Niihin tulevat ensin Toimittajanainen (Tn.) ja Julkisuuden Henkilö (J.H.), myöhemmin seuraan liittyy vielä  Naistutkija (Nt.). Istutaan ja puhutaan pukeutumisesta. J.H. kertoo omista kokemuksistaan, roolipukeutumisesta ja yksityisestä. Tn:lla on lista kysymyksiä, jotka eivät tunnu johtavan minnekkään. Mietin ketä kiinnostaa J.H:n pukeutumispuhe, senhän näkee, että hän istuu musta pipo päässä, siniset farkut jalassa ja epämääräisen värinen maihari päällä. Mies ei tuon tavallisemmin enää voi pukeutua.

Naistutkija on paitsi itse nainen myös haastatellut suurten ikäluokkien naisia ja saanut aikaan tutkimusraportin aiheesta ’iän merkitseminen pukeutumisella’ tai jotain sinne päin. J.H. keskeyttää kysymällä onko tässä miesnäkökulmaa. Ei ole. Tutkimusrajaus on tehty siten, että nuori nainen haastattelee äitinsä ikäisiä naisia näiden pukeutumisesta. Tuloksena ilmenee, että ikäluokka haluaa pukeutumisellaan estää ikäänsä näkymästä. (!)

Mainitaan pässinpökkimät villasukat, jotka on kiinnitetty ylös sukkanauhaliiveillä. (Tämä edustaa varmaan suurten ikäluuokkien naisten lapsuutta.) Mainitaan naisellinen juhlapukeutuminen. (Tämä edustaa kahlitsevaa pukeutumiskoodia.) Mainitaan stretchfarkut, joissa on joustovyötärö. (Tälle naureskellaan hyväksyvästi.) J.H. mainitsee korsettiin sullotut läskit kaiken kamaluuden vertauskuvana, siinäpä miesnäkökulma! Mainitaan mummonmekko suurten ikäluokkien naisten äitien sukupolven tunnusmerkkinä, jonkalaista tutkimuksessa haastatellut naiset eivät ikinä panisi päälleen. (Iloista ääneennaurua.) 

Suolla ei istu yhtään tutkimuksen kohteena olevan ikäluokan edustajaa. Suolla istuu mies ja kaksi nuorta naista. Poissaolevien pukeutumisesta puhutaan hyväntahtoisesti hymyillen. Ensi viikolla ollaan taas Suolla, puhumassa jostain muusta. TV:n suopursujournalismi kukkii.