Jokainen päivä on tavallaan loppuelämän ensimmäinen. Käytin kerran hyvän ystävän viiskymppisillä onnentoivotusten taustana kyseistä ajatusta.  Ystävä nauroi iloisesti,  ystävän puoliso hätkähti.

Tänään on se päivä ihan tietyssä mielessä: olen virallisesti ensimmäistä päivää eläkkeellä. Tunnen oloni perhosen kevyeksi. Melkein laulattaa.

Aamulla lähetin ystäville tekstarin aiheesta. Pitkin päivää olen saanut ihania toivotuksia vastauksena. Niiden myötä oloni on käynyt yhä onnellisemmaksi.

Toinen tuli töistään ruusukimpun kera. Rosé-maljaa nostaessa minua alkoi itkettää. Jotain hyvältä tuntuvaa haikeutta läikähti yli.

Esikoisen viestin ajatus oli upea: Tee kolmannesta huoneestasi niin kaunis, että viihdyt siinä.