- On itse tiedettävä, kuka on. -  

Ajatus tuli vastaan Lassi Nummen runossa. Toisinaan tapahtuu, että oikeaan aikaan luettuna tuttukin ajatus pysäyttää, näyttäytyy ikään kuin uutena.

Olen vaiheessa, jossa tuntemani ihmiset määrittävät minua entisen läpi; työyhteisön, johon olen kuulunut; työn, joka on ollut elämäntehtäväni pitkään. Tässä saumassa on lähellä vaara määrittyä lopullisemminkin entiseksi.

Kuka olen tänään? Kysymys on isompi kuin valinta niiden nimitysten välillä, joita eläkeläiset itsestään käyttävät.

Työelämässä puurtavat pyrkivät herkästi määrittämään eläkkeelle siirtyneen uutta elämänvaihetta humoristissävyisin nimityksin. Niissä voi havaita piilotajuisia asenteita. Onko ihmisen elämällä yleisarvoa; tuottavuus-, kulutus- tai hyödyllisyysmitatonta merkitystä?

Mitä olen tehnyt tai saanut aikaan ei ole minulle enää niin tärkeää, olkoonkin sillä ollut merkityksensä yhteisössä, jossa olen palvellut. Mitä olen ihmisenä ollut ja kuka nyt olen -  se tuntuu nyt tärkeimmältä.

Pelkistyn ihmiseksi, joka olen.